Sinä päivänä en tehnyt yhtään mitään erityistä. Heräsin aamulla klo 8:15 ja soitin lääkärille ennen puolta yhdeksää: päätä särkee ja minä haluan että se loppuu. Vesiharson läpi kaupunkiin, kaupungin apteekista hiljalleen rauhoittuviin kuumeisiin uniin.
Illaksi hiljennän ympäristön äänet ja huomisen vaatimukset. Valo yksiössä on punainen ja keltainen: lokakuu on tullut luokseni. Luen pari sivua Buddhasta, kuuntelen iltapäivän valittuja klassisia, hengitän ujjayi. Hiljaisuudessa on niin hyvä mutta kun puhelimen kautta koira haukkuu pakkasilmassa on kaikki oikein ja paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti