metsäkoulu

Kevään paras kurssi on ollut se missä me istutaan ringissä vanhaan tyyliin kalustetuissa luokissa ja opitaan kantamaan itseämme kunnialla. Usein kuvittelen, että me ollaan jostain lastenkirjasta, sellaisesta missä pienet metsäneläimet käyvät koulua ja puuhastelevat vain hauskoja asioita. Meitä opettaa tasaisen opettajamaisesti pukeutunut myyrä jolla on jatkuvasti naururypyt kasvoillaan ja ystävälliset silmät. Myyrä on viisas, myyrä tietää tasan tarkkaan mitä me muut ajatellaan ja osaa ohjata ja sanoa aina oikeat asiat, vaikka ne olisivat latteuksia, kliseitä tai itsestäänselvyyksiä. Se katsoo meitä niin lempein silmin ettei muuten osaa enää itsekään katsoa itseään tai muita.

Entä sitten pöytiensä ääressä kiltisti istuvat oppilaat! Me ollaan murmeleita, sammakoita, haikaranpoikasia, hontelojalkaisia tai pieniä arkoja jyrsijöitä joita ei koskaan näe, kuulee vain tuhinan ja piipityksen. Mallioppilaiden tasoa jokainen ja hyvää pataa keskenämme. Meidän ryhmässä me tiedetään että erilaisuus on parasta ja me kaikki kannustetaan toisiamme niin että kuka tahansa luokkahengen luoja ja ryhmäyttäjätuutori vihertyisi kateudesta. Meidän kotoisassa metsäkoulun luokassa suuren männyn juuressa me opiskellaan ja välitunnilla ollaan kavereita, ihan kuin kuuluukin.