Täydellisen kiireettömiä menoja ja päiviä. Istuin iltaa parhaissa ylioppilasjuhlissa joissa olen koskaan ollut, niissä syötiin kakkua, laulettiin ja soitettiin kitaraa ja ihailtiin muita kukkia kuin ruusuja. Oli kauniita kukkamekkoja ja väsynyttä haaveilua aamuyöstä. Ajattelin ihan kuin silloinkin, että nyt pitää olla vain tässä hetkessä, loppuelämä tulee sitten kun tulee, aikanaan.
Ja juhla jatkuu, koska on kaunis päivä ja ulkona ei tarvitse takkia. Monista suunnitelmista valitaan yksi ja vaelletaan valloittamaan leikkikenttiä, toimintapuistoja. Keinuminen pitää onnellisena kylmenevässä illassa, kotimatkalla väsyttää ja naurattaa, miten helppoa on olla. En halua enää olla sisällä, haluan juoda aamuteen auringonvalokylvyssä parvekkeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti