Kuinka helppoa se olisi että katsoisi kahdesti pitkään, heilauttaisi hiuksiaan ja sitten se olisi siinä.
Joku jolle on yhtä helppo puhua kuin parhaille naapureille, sellainen joka puhuu puhuu puhuu, jota voi katsoa silmiin pitkään tai vain vilkaista nopeasti että läsnäolo on edelleen siellä.
Sellainen joka haluaa lähteä seikkailemaan, osaa sanoa mitä mieltä on, lukee kirjoja ja ihmettelee.
Sen kanssa voisi jakaa sanomalehden, juoda punaviinipullon puoliksi parvekkeella, tulla hyväksi ihmiseksi, uskaltaa.
Kuinka helposti, kuinka nopeasti, kuinka kauniisti yksinkertaisesta tulisi paljon enemmän kuin se onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti