Venyttelen keskiluokan ja koulutussosiologian kautta elinikäiseen oppimiseen, aamun neljä tuntia kuluvat nopeammin kuin suunnittelin, kohta on jo aika taas olla ripeä
- mutta nyt on vielä hetki aikaa, niin pitkästä aikaa, että voin vain istua tässä ja ajatella puolihuolimattomasti mitä kaikkea on tapahtunut kotona nukkumattoman viikon aikana. Hyviä keskusteluja, mukavia ihmisiä, kiireisiä suunnitelmia, pieni pullo punaviiniä kauniissa keittiössä kevyessä kevätmekossa. Sanoi, että pitäisi rakastaa kohtaloa, mitä tahansa tapahtuu niin se on hyvä juuri niin.
Ennen yhdeksää sammutan valot enkä tiedä mitä sitten teen. Ehkä pitäisi olla vain hetki näin ja läsnä, hengittää syvään tietoisuuden takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti