keskiviikko 12. helmikuuta 2014

ihmetellä maisemaa

Maailmanpelastamisen ja ilmaisten asioiden etsimisen lisäksi minulla on kolmaskin harrastus. En oikeastaan ole päättänyt miksi oikein kutsun sitä, mutta se voisi olla esimerkiksi mieliöljyvärimaalaamista tai muistikuvaluonnostelua tai sisäänrakennettu instagram tai vaikutelmatallenus.

Ensiksi täytyy huomata jokin kaunis asia ympäristössään. Siitä asiasta täytyy haltioitua, niin että aivan pysähtyy ja katsoo sitä ainakin hieman pitempään kuin jalkoihinsa pahimpia vesilammikkoja koulumatkalla väistellessään. Sen sijaan että ottaisin kuvan siitä kauniista asiasta, annan itselleni hetken aikaa maalata sen mieleeni, niin että voin sitten ottaa sen mukaani. Saatan vaikka ajatella, miten kauniisti moottoritiellä ajavien autojen valot leijuvat sinisessä sumusateisessa ilmassa, miten mustanmustilta märät rauduskoivun riippuvat oksat  näyttävät kun ne kehystävät maisemaa jossa loistava autojono vain jatkuu ja jatkuu. Kuinka suuren kaaren ne muodostavat, missä kohti kuvaa on pimeää ja missä vesipisarat heijastavat valoa eniten. Kuvailen kauneuden huolellisesti, tarkkaan yksityiskohtia ja kokonaisvaikutelmaa vaalien ja sitten, jatkan matkaani nopein askelin enkä katso enää taakseni koska hetki on ohi.


Ja kun ulkona on jo pimeää ja olen keittänyt kupillisen teetä (raparperi-kinuski-karpalo, se on uutta, ihan superhyvää!), saatan katsoa mukaanpoimimaani kaunista asiaa vielä kerran ja olla onnellinen impressionisti.

Ei kommentteja: